Voin sanoa, että viime viikolla tuli syötyä tosi hyvin. Lauri tuli toissa perjantaina ja aloitettiin yhteinen viikko niinkin glamouristi kun syömällä
Domino's pizzaa. Se on melkeen sellasta Kotipizzan tyylistä tavaraa, eli ei mitenkään huippu hyvää :) Kyllä sillä mahan sai täyteen ja srirachan (tosi tulinen aasialainen kastike, vähän kuin ketsuppi, mutta ei mitään sinne päinkään) kanssa kaikki on tosi hyvää.
Mun on tosi vaikee muistaa yksittäisiä päiviä ja mitä niinä tehtiin. Nyt kun aloin asiaa oikeen ajattelee niin muistan, että Lauri meni katsomaan Arsenal matsia lauantaina. Niinhän se olikin joo! Mentiin Finsbury Parkin lähellä olevaan pubiin nimeltä The Gunners istumaan päivää ja juomaan olutta ennen matsin alkua. Siellä oli aika paljon punapaitoja.
Sillon oli vielä tosi hyvä sääkin, oli tosi kuuma istua auringossa. Tossa vaiheessa kun kuvat on otettu matsiin oli vielä jotain 3 tuntia joten paikka ei ollut läheskään niin täynnä kun se tuli olemaan myöhemmin kun lähdettiin kävelemään Emirates Stadiumia kohti.
Lauri meni sitten matsiin ja itse istuskelin yhdessä tutussa pubissa missä ei harmi kyllä näytetty peliä.
Phibbers (
203, Holloway Road, Ilsington, London, N7 8DL) on pubin nimi ja se on aika soma ja ne kehuskelee, että ne näyttää Arsenal matseja, mutta sinä päivänä ei kyllä näkynyt. Mutta siellä oli kiva istuskella yhdessä nurkassa mukavassa tuolissa ja lukea kirjaa.
Lauantaina käytiin myös illalla syömässä sellasessa seafood raflassa kuin
Wright Brothers. En todellakaan ole meren atimien ystävä, mutta hyvää kalaa ja uusia perunoita söin tarjoilijan suosituksesta. En tiedä mitä kalaa se oli, mutta se oli tosi hyvää ja se makas sellasella kukkakaali ja kastike pedillä. Mutta niiden uusien perunoiden takia ihan vaan voisin mennä sinne uudelleen! Ne oli ilmeisesti persiljavoissa kieritetty koska ne oli todella herkullisia. Nomomomom! Lauri tilas sellasen seafood platterin eli lautasellisen kaikenlaisia eri otuksia ja maistoin siltä kaks oisteria. Eka meni alas tosi hyvin ja siks olin valmis ottamaan sen toisenkin, mutta se niljake jäi kurkunpäähän lillumaan eikä meinannut mennä alas kun oksennusrefleksi yritti iskeä. Oli pakko ajatella jotain muuta ja sainahn mä sen sitten alas, mutta ei nyt erityisemmin tee mieli kokeilla uudelleen :)
Sunnuntaikin tuntuu olevan ihan hämrän peitossa. Tätä siis tapahtuu koko ajan! Totesin tässä jonkin aikaa sitten, että mun tarvii tehdä aikajana mun elämästä koska en oikeesti osaa sanoa millon mikäkin asia on tapahtunut tyyliin ennen vuotta 2002. Ööö sunnuntain sunnuntai.. Ai niin joo! Me haluttiin ettiä joku pyörillä kulkeva koju (siis sellanen street food auto), mistä voitas ostaa safkaa ja huomasin Twitterissä, että moni sellanen kaara oli just sinä päivänä British Street Food Awardseissa Hoxtonissa, joka on siis alue Lontoossa. Mentiin siis sinne. Sisään maksoi £6 ja olis ollut mahdollista osallistua myös jonkinlaiseen juomatapahtumaan, mutta se maksoi aika paljon siihen kuului 8 juomaa joten ajateltiin, että ei sitä ehkä niin isoa känniä tarvitsis.
Ruoka oli hyvää, varsinkin noi fish tacot. Kun saavuttiin niin ei ollut kovin isoja jonoja, mutta pirulainen kun lopulta tuntu ettei ruokaa saa koskaan kun oli niin paljon porukkaa jonossa. Tapahtuma oli kai jotenkin Jamie Oliverin järjestämä ja se pidettiinkin sen Fifteen ravintolan edessä olevalla kadulla. Päivä sattu vielä olemaan kaunis eikä erityisen kylmä joten kannatti mennä :)
Illalla käytiin vielä tässä läheisessä Bruce Grovessa sijaitsevassa
San Marco (
1 Station Buildings, London, N17 6QY) ravintolassa josta sai italialaista ruokaa. Tilasin tosi namin vuohenjuusto-rucola-caramelised onion pizzan josta jaksoin syödä alle puolet.
Maanantai oli työpäivä, mutta illalla mentiin korelalaiseen ravintolaan! Sen nimi oli
Myung Ga ja se sijaitsee Kingly Streetillä Sohossa. Sama katu itse asiassa kun missä Wright Brothers sijaitsee. Sillä kadulla oli muitakin tosi kivannäkösiä paikkoja joita vois kokeilla joskus. Söin bulgogia ja kaiken sai tehdä ihanna Korealaiseen tapaan eli kokata keskellä pöytää!
Hinnat ei kyllä ollut ihan Korean tasoa, mutta minkäs teet. On kyllä pakko päästä Koreaan uudelleen, ihan vaan syömään.
Tiistaina käytiin tiedemuseossa jossa meni pari tuntia ihan vaan kävellessä paikkaa ympäri. Museoissa väsyy siis aivan tajuttomasti. En tiedä onko se se tiedon määrä minkä aivot imee vai vaan se seisoskelu ja käppäily joka rasittaa niin paljon, mutta mulla on aina jalat kipeet museoiden kiertelyn jälkeen ja oon valmis päikkäreille. Oli siellä kaikkee mielenkiinstoista, mutta se oli kyllä enemmän Laurin juttu kun mun. Mutta sain sieltä tosi hyvää jätskiä (riistohintaan) joten en voi kauheesti valittaa. Museon jälkeen mentiin syömään pho:ta sellaseen ravintolaan kun
Pho. Se on ketju joten näitä löytyy useempikin täältä Lontoosta, yks myös Spitalfieldsistä joka on lähellä mun työpaikka, jee! Varastin Laurin kuvan tähän koska se kävi jo aikasemmin lounaalla syömässä siellä ja kun päästtin illalliselle niin mulla oli niin nälkä etten ehtinyt mitään kuvia ottelee.
Pho on siis vietnamilaista keitto jossa on ituja, jotain lihaa ehkä, chiliä, minttua ja kasviksia. Tosi perus, mutta tooooosi hyvää! Ite tilasin pho:n lihapullilla ja se oli loistava valinta koska ne oli imenyt tota lientä itseensä, namsk. Siihen voi sitten oman maun mukaan lisäillä srirachaa, kalalientä ja vaikka mitä. Pitää kyllä ens viikolla hakea lounasta tuolta, tekee nyt ihan kamalasti mieli :D
Kierreltiin Sohossa tosi paljon ihan noiden ravintoloiden takia ja tuntuu, että nyt on Soho nähty ihan kunnolla. Silti tekee mieli mennä sinne etsii uusia ruokapaikkoja ja muuten vaan ihastelemaan ihmisiä viikonlopun iltoina. Paitsi että tuskin oon hirveesti menossa sinne itsekseni. Mun on tosi vaikee lähtee kiertelee keskustaa yksikseni, saati sitten käydä syömässä jossain "oikeessa" ravintolassa yksin. Puistoihin ja syrjäisempiin kaupunginosiin on jotenkin helpompi lähteä yksin. En osaa sanoa miks. Pitää odottaa seuraavaa vierailijaa siis, että pääsee taas ravintolaan syömään tai keskustaan seikkailemaan :D
Keskiviikkona mentiin Imperial War museoon eli sotamuseoon ja se oli odotuksista huolimatta paljon mielenkiintoisempi kun mitä tosiaan odotin. Tykkäsin tosi paljon ensinnäkin siitä puistosta minkä keskellä tää museo on (siellä oli esim. Dalai Laman rauhanpuutarha) ja museo itse oli sellanen iso, kaunis ja vanhanaikainen rakennus. Niin joo ja käytiin syömässä
Giraffe nimisessä ketjuravintolassa, missä oli pahaa kasvisburrittoa. Haluan antaa tälle paikalle toisen tilaisuuden joskus tulevaisuudessa kun sillä on niin kiva nimi.
 |
| Pala berliinin muuria |
Mielenkiintoisinta oli holokausti näyttely joka kyllä pistää ihmisen hiljaseks. En oo aiemmin koskaan käynyt holokausti näyttelyssä missään, nähnyt vaan leffoja ja lukenut kirjoja jotka kertoo siitä. Se on todellakin ihan eri asia nähdä omin silmin todisteitä jossain näyttelyssä. Siellä oli pienoismalli Auschwitzin keskitysleiristä ja katselin sitä kunnioituksen sekaisella kauhulla kunnes tajusin, että se pienoismalli (joka siis oli mun mielestä valtava jo itsessään) oli vaan jotain 1/6 osa kokonaisesta leiristä. Itse pienoismalli oli vaan tehty siitä rampista jolla miehet ja naiset, sairaat ja vanhukset eroteltiin ja muutamasta parakista. Jotenkin se tehokkuus ja mielenkiinto millä natsit keskitty juutalaisten tuhoamiseen saa ajattelemaan, että miksei sellasta energiaa ja uskoa voi laittaa johonkin paljon hyödyllisempään ja hyvään.
En todellakaan suosittele tällasia näyttelyitä heikompi hermoisille, mutta muuten kyllä suosittelen käymään. Ei Suomikaan kuitenkaan ollut aivan niin viaton sen kaiken keskellä kun jotkut luulee.
Käytiin taas syömässä illalla, ylläri pylläri, ja yritettiin päästä yhteen paikkaan Sohossa joka valitettavasti oli täynnä joten mentiin Chinatowniin syömään dumplingseja.
Otettiin kolmea makua: kanaa, tulinen possunliha ja possunliha ja rapu. Tulinen possunliha oli jotain todella erikoista ja oudolla tavalla tulista. Niita saatin menemään alas kaks, vaikka molemmat tykkää tulisesta ruoasta. Kana oli mun mielestä tosi maukas, mutta oikeesti en olis osannut sanoa eroja maussa jos olis tuotu pöytään tietämättä mitä ne oli. Kaikki maistu aika samalta. Ei ne nyt kauheen hyviä ollut yksikseen, mutta ehkä alkupalana voisin joskus uudelleen syödä. Paikan nimi oli
Dumpling's Legend ja erikoistui siis dumplingseihin.
Sinne se Lauri on nyt koti Suomeen palannut ja mä taas yritän keksiä itselleni tekemistä. Tuntuu, että mä tarvitsen jonkun toisen ihmisen josta saan jotain inspiraatiota lähteä liikkeelle. Tiesin, että Lauri tykkää street food jutuista, sotaan liittyvistä asioista, oluesta, ruoasta yleensäkin jne. joten oli helppo välillä heitää ideoita ilmaan siitä mitä tehtäis. Vaikeempaa on tehdä sitä itselleni :D No okei, siis haluan mennä edelleen Victoria ja Albert museoon, haluan käydä Harrodsilla uudelleen, samoin luonnontieteellisessä museossa. Hampstead Heathissä ois kiva käydä kävelemässä ihan vaan sen takia, että se mainittiin Notting Hill leffassa (ois myös kiva käydä Notting Hillissä ja Portobello Roadin markkinoilla). Tietysti kaikki tää ois kivempi tehdä jonkun kanssa, mutta joskus pitää vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä yksin. Sitä odotellessa..
