Cheery

Piristystä iltaan!

Oops

Hupsista, mites tuo aika taas on tolleen vierähtänyt! Hengissä ollaan edelleen ja hitaasti, mutta varmasti lähestytään mun Suomen vierailua ^^ Oon jo melkeen suunnitellut kalenterin täyteen tekemistä ja niihin kuuluu brunssi kirjapiiriläisten kanssa, syömingit vanhojen ja rakkaiden kamujen kanssa (hääsuunnittelua, jee! Siis ei mun vaan kaverin), illanistujaisia, Laurin synttäripäivä ja mitä kaikkee. Odotan siis oikeen innolla, että pääsen kotiin ja siivoon koko kämpän putipuhtaaksi (weirdo? naaah!), ostan kasan irtokarkkia ja lojun sohvalla tuijottamassa telkkaria. Ajattelin myös taas käppäillä vaan ympäri syksyistä Helsinkiä ja käydä Stockmannin Herkussa kurkkimassa mitä sieltä löytyykään ja kokata ruokaa mulle ja Laurille. Vihdissä tietysti pitää käydä ja tervehtimässä uutta siskonpoikaa jota en oo vielä nähnyt vaikka se syntyi jo elokuun lopulla. Kaikenlaista sitä on kiikarissa. Yks päivä tässä oikeesti unelmoin Anttilassa käynnistä! Pienestä sitä ilostuu..

Töissä on nyt paljon rauhallisempaa kun ollaan päästy yli muuton aiheuttamasta sekasorrosta ja ootan vaan lomalle pääsyä. Eihän tässä enää oo kun kaks päivää ja sit voin olla vaan vähän yli viikon! Täällä kämpillä taas on asiat hullusti kun kävi pieni vesivahinko ja nyt ne on repinyt kylpyhuoneen lattian ja keittiön katon osittain irti ja se lattia/katto menee uusiksi ja samoin kylpyhuone. Täällä Englannissa sitten ei osata rakentaa taloja. Tänään meni rikki myös kuumavesivaraaja joten kun tulin töistä kotiin niin odotti jäätävän kylmä asunto. Tais just saada muuten sen korjattua, jotain sellasta se Katja tuolta huutelee. Suihkua voi käyttää jos haluaa olla seikkailunhaluinen, mutta mä taidan jättää nuo pesut työpaikan suihkuun. Hyvään paikkaan tulee tää loma ja Suomen reissu, ehkä täällä ois jotain saatu korjattua siihen mennessä kun tuun takas :) Harmittaa vaan Katjan puolesta kun se joutuu olemaan kotona ja päivät pitkät juttelemaan rakennusmiesten kanssa ja miettimään mihin on rahaa jne. Pientä stressinpoikasta ilmassa.

Tajusin tässä, että pitää varmaan pian alkaa ettiä työpaikkaa Suomesta. En haluis olla ihan tyhjän päällä kun tuun takas vaikka opintotuki virtaakin taas tammikuusta alkaen (jouduin perumaan syys-, loka- ja marraskuun tuet kun tienaan liikaa, prkl). Joku samantapanen työ ois kiva, mutta otan melkeen mitä vaan eteen tulee, ainakin aluks. Jos Joblink vaikka ottais mut takas kassalle :D

Lauri tosiaan kävi täällä viikonloppuna ja syötiin hyvin ja käytiin kattomassa Looper leffateatterissa. Oli muuten tosi hyvä leffa, suosittelen. Vaikka Joseph Gordon-Levitt näyttikin ihan oudolta kun sillä oli jotain kamaa kasvoissa jolla siitä yritettiin tehdä enemmän Bruce Willisin näkönen. Syömässä käytiin Binchossa josta saa yakitoria ja kaikkee muuta grillattua japanilaista ruokaa. Kallista, mutta hyvää. Menisin uudelleen jos oisin rikas. Siellä vaan tulee tilattua yllättävän paljon kun ruoka tulee sellasissa tikuissa (kanaa, kalaa, lihaa, kasviksia jne) joita sitten syödään tyyliin riisin ja kastikkeiden kanssa. Käytiin myös Movemberiä (moustache november, viiksienkasvatus kuukausi) sponssaavassa hampurilaisravintolassa nimeltä Byron jossa burgerit oli tosi perus, mutta hyvällä tavalla. Niissä ei ollut mitään ekstraa vaan ne oli siis vaan burgereita. Niissä oli tosi hyvät pehmeät sämpylät mikä oli tosi jees, koska en vaan ymmärrä mitä järkeä on laittaa hampurilaisiin kovat ja rapsakat sämpylät kun niitä ei saa syötyä siististi sitten millään. Nämä sai :D Lontoossa on monta Byronia, mutta käytiin Canary Wharfissa koska haluttiin kierrellä siellä vähän. Canary Wharf ja muutenkin Docklandsin alue on tosi futuristista. Ei uskois että on Lontoossa kun siellä kiertelee. Käytiin pikaisesti myös Tiffany & Co liikeesstä häikäistymässä. Oli muuten aika upeita koruja vaikka niihin mulla ei koskaan tuu olee varaa. Tai no oli siellä jotain koruja joihin ei ollut tuhlattu niin paljoo timantteja joihin ehkä ois varaa jos jaksais säästää :P

No juu. Kuvien ottaminen on jäänyt nyt vähälle, mutta otan taas kuvia Suomessa ja yritän käyttää kameraa muutenkin enemmän täällä että saa jotain näytettävää kotikansalle :) Pian nähdään!

Valoisalla puolella

Kauhujen viikot on tältä osin ohi ja toivottavasti ensi viikolla voi aloittaa taas puhtaalta pohjalta ja pienemmällä työmäärällä. Minä ja meidän väliaikaistyöntekijä Lisa (joka jatkaa vielä ensi viikonkin, jee!) onnistuttiin pitämään pulju pystyssä yllättävän hyvin ja oon ihan ylpee itestäni, että en mokannut mitään pahasti ja oon kuullut vaan kehuja siitä, miten hyvin hoidin kaikki tilanteet ilman meidän toimistopäällikköä, Minä, työpaikan pikku harjottelija :)

Muistan kun alussa sainoin, että en vois kuvitella tekeväni tällasta työtä tulevaisuudessa. Nyt oon hoitanut jonkin aikaa toimistopäällikön tehtäviä ja ne on ollut mun mielestä tosi monipuolisia ja haastavia. Tylsää hetkeä ei tuu jos tietää mitä kuuluu tehdä. Oon myös oppinut paljon investointialasta ja en panis pahitteeksi jos työskentelisin joskus tulevaisuudessa toisessakin investointialan yrityksessä. En edelleenkään tiedä mitä oikeestaan haluan tehdä valmsitumisen jälkeen, mutta tällä tavallahan sitä oppii. Haluisin nähdä olisko musta vastuullisempiinkin tehtäviin, vaikka tällaset vähemmän vastuulliset on kyllä huomattavasti enemmän mun mieleen :) Näissä hommissa on ollut omat vastuunsa, mutta ainakaan en joudu sellaseen tilanteeseen, että möhlisin jollain tavalla parin biljoonan kaupat joten ihan kivaa. Sellanen sopiva määrä vastuuta kiitos!

On kiva olla se tyyppi joka tietää kaiken siitä mitä työpaikalla tapahtuu ja jolta kaikki aina kysyy neuvoa. Tulee sellanen fiilis, että on korvaamaaton ja tekee tärkeetä työtä pitämällä kaikki ajan tasalla ja tiimin koossa. En tiedä onko se samanlaista Suomessa koska siellä ei tällasia paikkoja oo tarjolla samalla tavalla, mutta nyt nautin siitä kun voin. Onhan se tosi rasittavaa välillä kun oletetaan, että mä osaan korjata läppärin tai tiskikoneen tosta vaan jne. Mutta tekemällä oppii ja oon oppinut vaikka mitä! Tänään tuli ekaa kertaa mieleen, että on tää ollut sen arvosta. Oon käynyt todella pohjalla välillä ja on tuntunut siltä, että haluis vaan heittää hanskat tiskiin ja luovuttaa, mutta pakko on vaan ollut kestää ja vihdoinkin tuntuu siltä, että kyllä se tästä. Kannatti tulla ja kokea ja oppia. Oon kaikkien kanssa tosi hyvää pataa ja nähköön kukin sen hyvänä tai huonona asiana, mutta mä en nää töissä sellasta arvojärjestystä kun mikä siellä oikeesti vallitsee. Lisa sai mut huomaamaan tämän kun se alko puhumaan siitä että se haluaa tietää ketkä meillä on ne tärkeimmät henkilöt ja mä tajusin, että vaikka mä about tiesinkin niin mä en välittänyt enkä edes pahemmin ajatellut koskaan edes asiaa. Ehkä se on Suomalainen juttu, meillä ollaan tosi tasa-arvoisia.

No juu. Parin viime viikon saldo on parantunut itseluottamus ja kadonneet pari kiloa. Oon vaan ollut niin kiireinen ja keskittynyt, että en oo paljon ehtinyt ajatella ruokaa. Nyt vaan ootan innolla, että ehdin pestä pyykkiä viikonloppuna ja ehkä tehdä ruokaa ja mahdollisesti lähteä kiertelemään syksyistä Lontoota (vaikka täällä on tosi vetistä! Yök!). Ja ens viikolla tulee Lauri ja sitä seuraavalla viikolla pääsenkin näkemään kavereita ja perhettäkun tuun Suomeen! Elämä hymyilee :)

Punkku face

Onpas ollut taas aika mahoton viikko. Päästiin tosiaan muuttamaan uuteen toimistoon ja meidän toimistopäällikkö, joka oli hoitanut kaikki muuttoon liittyvät asiat ja tunsi kaikki kontaktit päätti jäädä lomalle heti kun saatiin tavarat raijattua uuteen toimistoon. Siis älkää ymmärtäkö väärin, se todellakin ansaitsee lomansa! Se on tehnyt töitä ihan hulluna ja pitää tosi vähän lomaa verrattuna muihin työntekijöihin. Mutta uudessa paikassa moni asia voi mennä vikaan ja kellään muulla ei oikeen oo mitään hajua kehen ottaa yhteyttä kun kaikki hajoo käsiin. Joten minä ja meille palkattu väliaikaistyöntekijä ollaan nyt yritetty pitää toimistoa pystyssä kaksistaan pari päivää jonka aikana vessat on hajoillut, ilmastointi sekoillut, puhelimet toiminut vähän oman mielensä mukaan ja puolet tavarasta on hukassa eikä kukaan tiedä mitä kaikkea vielä on tulossa.

Hyvä puoli tässä on se, että aika menee kamalan nopeesti. Sitä ei huomaakaan kun ois jo aika lähteä kotiin. Mun pitäis huolehtia laskuista ja viime kuun kustannuksista, mutta en oo vielä ees päässyt sinne asti kun koko ajan joku haluaa, että teen jotain muuta. Se on rasittavaa, tosi rasittavaa. Puhelin ei toimi, taksi ei tullut ajallaan, huoneessa on kylmä, pöydän ääressä on kuuma, postit väärään osoitteeseen, tulosta nämä, lähetä nämä, varaa tuo lento, varaa auto, miesten vessat on rikki, varaa juna, naisten vessat on rikki jne. jne. Jos voisin tehdä taas lauantaina töitä niin tekisin ihan vaan sen takia, että saisin tehdä niitä rauhassa. Huuuuuh..

Asiasta kolmanteen, mua alko ärsyttämään mun kasvojen iho kun se on vähän punakka ollut ja kutissut vähän. Syytän tätä Lontoota ja kaikkia saasteita mitä ilmassa leijuu. Joten aloin etsimään jotain ihonhoitotuotteita, mitkä vois auttaa asiaa. Ekana tuli mieleen Cliniquen Redness solutions-sarja ihan sen nimen takia.

Kävin kyttäämässä tätä sarjaa John Lewisilla (tavaratalo) ja parissa muussakin paikassa ja totesin, että onpas kalliita :D £35 tais olla tollanen daily relief cream purnukka. Saatan kokeilla joskus kun oon vähän rikkaampi, mutta nyt piti etsiä jotain kukkarolle sopivampaa.

Joten katselin seuraavaksi Neutrogenan tuotteista Visibly Clear Pink Grapefruit-sarjaa joka on myös tarkotettu epäpuhtaalle iholle ja mustapäille ja sen pitäs tosiaan vähentää ihon rasvasuutta jne. Mulla kun on sellanen melko rasvanen/sekaiho.

No niitä ei tahtonut löytyä siltä istumalta kun niitä halusin (tänään itseasiassa vasta satuin törmäämään niihin Bootsissa!) joten päädyin sitten kokeilemaan Vichyn Normaderm-sarjaa koska oon ennenkin käyttänyt sen tuotteita, joskus nuorempana.

Ostin itseasiassa kokeiluun just noi tuotteet, mitä kuvassa näkyy. Siinä on syväpuhdistava geeli pumppupullossa, tummanvihreä tuubi on yövoide jonka pitäs vähentää talintuotantoa yöllä ja supistaa ihohoukosia. Valkoisessa purnukassa on kosteusvoidetta päiväkäyttöön jonka pitäis vähentää ihon rasvaisuutta ja epäpuhtauksia. Sarjaan kuuluu muitakin tuotteita, mutta nämä nyt päätyi käyttöön koska Bootsilla sattui olemaan osta 3 maksa 2 -tarjous.

Oon näitä muutaman päivän käyttänyt ja kyllä voin sanoa, että nyt jo huomaa eron ihon puhtaudessa. Ei ole ollut samanlaisia punertavia läikkiä ja ihonväri on tasaisempi. Erityisesti tykkään tosta yövoiteesta ja sen koostumuksesta. Se tuntuu kuin siinä olis sellaisia mikroskooppisen pieniä rakeita ja kun sitä laittaa niin iho tuntuu ja näyttää hyvältä. Mua harmittaa vaan toi kosteusvoide koska se jättää mulle ainakin melko nihkeän tunteen iholle ja selvästi kiiltää jonkin verran kasvoilla. Se ei siis todellakaan tee ihosta mattapintaisen näköistä, mikä on iso pettymys mulle kun mun naama kiiltää muutenkin kiitos vaan :/. Joten täytyy miettiä jos kokeilis tämän jälkeen tota Neutrogenan sarjaa jos siinä olis parempi kosteusvoide. Tai sit vaan ostan niiden kosteusvoiteen ja käytän muita Vichyn tuotteita :)

Jees. Sellasta tänään. Aika rientää ja kohta ollaankin ensi viikossa ja sitten voi taas sanoa, että mun kultsi tulee käymään ens viikolla ja sit oonkin taas pian Suomessa ^^.

Pitkä viikko

Huuuh, mikä viikko! Olin jo maanantaina ihan kypsä koko viikkoon ja sitten päädyin vielä tekemään 6 päiväsen työviikon koska meillä oli toimiston muutto ja lauantaina tarvittiin muuttolaatikoiden purkamisapua. Tänään oli siis viikon ainoa vapaapäivä ja huomenna koko ruljanssi alkaa taas. Huhhuh. Kaiken lisäks meidän toimistopäällikkö jää puolentoista viikon lomalle joten mä saan yksin hoidella toimiston asioita sen aikaa "apunani" väliaikaistyöntekijä joka ei varmaan tiedä mistään mitään. Krääk!

Mutta ihan kiva viikonloppu on ollut vaikka töissä olinkin. Perjantaina tein pitkään töitä pakkaamisen parissa ja mentiin töiden jälkeen IT -tyyppien kanssa illalliselle sellaseen ravintolaan kun The Real Greek. Se sijaitsee Spitalfiedsissä ja ruoka siellä oli aika mahtavaa. Tilattiin paljon erilaisia mezejä eli sellasia pieniä annoksia eri ruokia kuten babaganoushia, tsatzikia, mini hamppari pihvejä, suolattua turskaa, sweet chili katkarapuja jne. Pääruoaks tilasin kana souvlakin, joka oli aika kuivaa joten jätin siitä osan syömättä. Olin myös niin kauheen täynnä et ei vaan enää mahtunut. Jälkkäriks kuitenkin tilasin kreikkalaista jugurttia pistaasipähkinöillä, hunajalla ja vadelmilla ja se oli vain liian tuhtia, mitä en osannut odottaa. Hyvä että sain takin kiinni kun lähdettiin, niin lihava olo oli.

Lauantai-aamuna sitten uudelle toimistolle ahertamaan. Purettiin tärkeimpiä laatikoita; keittiövälineet, toimistotarvikkeet, arkistot ja omat tavarat. Sitten käytiin lounaalla The Folly nimisessä ravintolassa Monumentin lähellä, jossa oli aivan ihana retro-sisustus. Haluan käydä siellä uudelleen, vaikka mun kana club voileipä olikin kuiva. Haluan kokeilla jotain muuta siellä seuraavan kerran, drinkkejä ehkä, niitä siellä ainakin oli runsaasti :) Oli kiva tehdä lauantaina töitä kun voin sitten pitää jonkun merkityksellisemmän päivän vapaata toisena ajankohtana (kuten sellasen, jona Lauri tulee käymään) ja säästyin puhelimeen vastailulta ja muulta tylsältä perushommalta.

Tänään heräsin jo vähän yli yhdeksän, mutta en vaan suostunut nousemaan, vaan päätin vakaasti että vielä vähän aikaa nukun ja seuraavan kerran heräsin puoli kakstoista. Jätin kirpparihamstrailun väliin tältä viikolta vaikka sää olis ollut aivan mahtava, mutta rahat säästyi ainakin. Lähdin sen sijaan kävelylle Tottenham Marshes;lle eli suolle joka on tässä ihan lähellä. Se on ilmeisesti sellanen rauhotettu vesistöalue missä näytti olevan rehottavaa pusikkoa joissain osissa ja kanaalinvartta ja lampia toisissa. Oli tosi kaunis ilma joten tuli ihan mukava lenkki tehtyä.

No joo, pitäs sitten kai seuraava viikko aloittaa huomenna. Huoh.

Onko joku muuten nähnyt Snow White and the Huntsman leffan? Tekee mieli valittaa siitä vähän. Katsoin sen ihan vaan sen takia, että siinä on ihana Chris Hemsworth (ja Chris Hemsworthin ääni!), mutta koko leffa vaan jätti sellasen kamalan ärsytyksen. Siinä oli tosi paljon sellasia asioita joita vaan ei mitenkään selitetty ja siinä kai oli jonkinlaista kolmiodraamaa (kuten kaikessa missä Kristen Stewart on mukana) mikä jäi vaan ilmaan roikkumaan leffan lopussa ilman minkäänlaista päätöstä kenenkään osalta. Ja Snow White on muka niin viaton ja nuori ja ei halua satuttaa ketään, on viettänyt monta vuotta pienessä sellissä eristyksissä muusta maailmassa ja kuitenkin se leffan lopussa osaa käyttää miekkaa ja tapella siinä missä muutkin soturit pukeutuneena haarniskaan mikä varmaan painaa ihan sikana.

Nuori, kaunis ja viaton pikku Lumikki..

.. on yhtäkkiä miekkaa heiluttava soturi-Lumikki

Ja kuka sekopää on määritellyt, että Kristen Stewart on kauniimpi kuin ilkeä kuningatar Charlize Theron??

Ärsyttää vaan kun tehdään huonoja tai puutteellisia elokuvia. Puvustukseltaan upee leffa kyllä ja jotkut otokset oli tosi yököttäviä (kuten varmaan oli tarkoituskin) mikä oli hienoa :D Ja Charlize oli ihan loistava.

Chriskään ei ollut paha ;)

Work to live or live to work

Löysin kirpputorilta ajat sitten sellasen kirjan kun Talk to the Snail (suom. puhu etanalle) jonka on kirjottanut Stephen Clarke. Se kertoo ranskalaisesta kulttuurista ja tavoista tosi hauskalla tavalla. Enimmäkseen siinä keskitytään vertailemaan ranskalaista kulttuuria kirjailijan omaan, brittiläiseen kulttuuriin. No mut siis otin tän nyt puheeks sen takia, että yks luku kirjassa kertoo ranskalaisten työkulttuurista ja siitä miten on kahdenlaista työntekoa; live to work eli elää tehdäkseen töitä ja work to live eli tehdä töitä elääkseen. Siinä selitetään, miten kaikki muut tuntuu maailmassa keskittyvän työntekoon kun taas Ranskassa keskitytään elämiseen ja työt on vaan välttämätön paha jolla pidetään yllä elintasoa.

Ranskassa otettiin jossain vaiheessa käyttöön 35 tuntinen työviikko kun siellä ennen oli käytössä 39 tunnin systeemi ja tällä tavalla oli tarkoitus luoda lisää työpaikkoja ja blaa blaa. Työnantajat sai päättää miten tätä käytännössä sovellettiin työpaikalla ja tämän kirjailijan työpaikalla se päätettiin antaa ylimääräisenä lomana eli 22 ekstra lomapäivää vuodessa. Ja koska ranskalaisilla sattuu olemaan paljon lomapäiviä muutenkin + kaikki pyhät niin nyt tällä miekkosella on 14 viikkoa lomaa vuodessa. Ja palkka ei siis muuttunut miksikään. Mitä normi suomalaisella kerääntyy? 5 viikkoa? En oo ollut täyspäiväisissä normitöissä ikinä joten en osaa sanoa, mutta varmasti ei ainakaan 14 viikkoa!

No joka tapauksessa, mä olen enemmän sellanen work to live tyyppi. En oo ikinä ymmärtänyt mitä järkeä on tehdä töitä aamusta iltaamyöhään ja ehtiä viettää ehkä kaks järkevää tuntia perheen tai ystävien kanssa päivässä. Varmasti siitä tulee hyvä fiilis kun menestyy töissä ja paahtaa täysillä päivästä toiseen, mutta mitä ihmisellä jää enää annettavaa kotona tai kaveripiirissä kun on niin loppu ja ei osaa puhua muusta kun töistä. Tän koko keskustelun ja töiden ajattelun aloittikin ihan mun omien työkavereiden seuraaminen. Briteissä varsinkin tunnutaan arvostavan sellasta työlle uhrautumista jossa töihin tullaan 8 aamulla ja lähdetään joskus keskiyön tienoilla. Mua välillä ihan ahdistaa katsoa yhtä mun työkaveria joka tulee aina töihin ennen kun sen ees tarvii ja lähtee vasta tunnin pari sen jälkeen kun se ois jo saanut lähteä. Toivon, että se ainakin osaa pistää ylös tekemänsä ylityöt. Hesarissakin oli just artikkeli tästä, miten ihmiset tekee kauheesti ylitöitä eikä koskaan merkkaa niitä ylös. Siinähän menettää ihan sikana rahaa ja varmaan pari vuotta elämästä! Oon ilonen, että meillä koulussa opetetaan jonkin verran lakia niin osaa ehkä pitää tulevaisuudessa paremmin puoliaan kun tietää mitä oikeuksia työntekijälle kuuluu.

Teen siis mieluummin vähemmän töitä ja saan vähemmän palkkaa kuin tapan itseni työllä. Se tän koko selostuksen pointti on :D Eli en voi koskaan tulla työskentelemään esim. Briteissä tai Koreassa koska mua pidettäs tosi laiskana. Mut ihan sama, ranskalaiset ymmärtää mua!

Head says no, heart says yes

Mietin tänään, että miten nuhruselta varmaan näytänkään verrattuna muihin Cityn tallaajiin. Lontoon Cityssä ihmisiä näkee parhaimmillaan. Aina ykköset päällä, valmiina seuraavaan tapaamiseen jossa sovitaan seuraavista miljoonakaupoista. Oon pessyt housuni varmaan viimeks kolme viikkoa sitten ja takkiin on tullut jo muutama pieni tahra parin viikon käytön jälkeen. Ei se mua oikeestaan haittaa, tuntuu niin turhalta pestä jotain mikä ei oo kunnolla likanen.

Mutta välillä sitä jää miettimään. Yks asia missä oon tapellut viimeiset kolme kuukautta vastaan on paidan laittaminen housuihin. Niinkin pieni asia, minkä tekeminen tuntuis ihan siltä kun yrittäisin olla jotain muuta kun oon :D Korkokenkien pitäminen (mitä jos sataa, mitä jos pitää ravata koko ajan tulostamaan jotain tai kantaa laatikoita, mitä jos joku yritää murhata mut ja en pääse karkuun typerissä korkkareissa, mitä jos tulee zombi maailmaloppu ja mä päädyn pakosalle korkokengissä!) on toinen juttu mihin en vaan pysty vaikka kuinka haaveilen erilaisten korkkareiden pitämisestä. Samaa sävyä olevien housujen ja jakun ostaminen. Tuntuu, että kun on pikku hiljaa löytämässä/tajuamassa oman tyylinsä niin se pitää peittää jollain ahdistavalla jakulla, suorilla housuilla ja korkokengillä.

Niinpä leikin Polyvorella (sellanen sivusto jossa voi koota erilaisia vaateyhdistelmiä yhteen yms.):

Tuossa siis takkeja joilla varmaan sekoittuis joukkoon Cityssä. Tylsiä, mustia, beigejä.. tylsiä. No ei, kyllä oikeesti ihan pidän noista, mutta voisin käyttää tollasta vaan sellasissa tilanteissa joissa pitää näyttää asialliselta ja aikuiselta.

Mutta näitä takkeja käyttäisin aina muuten :) Värit on ihania, samoin kaikki pienet yksityiskohdat kuten söpöt napit, rusetit, kaulukset, röyhelöt jne. Ei ehkä kovin asiallista, mutta raikasta ja hauskaa. Mustien ja simppeleiden takkien ihanuun piilee siinä, että niiden alle voi pukee mitä vaan, mutta jos pitää alkaa sovittaa yhteen takin väriä ja muiden vaatteiden väriä niin siinä on enemmän pähkäiltävää. Ei sillä että mua kiinnostais, kuten varmaan on huomannut mun pukeutumisessa.

Ei ollut ihan normipostaus, sorge. Mutta kun tulee tylsää niin tulee tylsää ja tämä asia oli tänään mielessä :)

Muuten tänne kuuluu sellasta, että jäädyn kuoliaaksi ihan näinä päivinä tänne jumalattoman kylmään asuntoon ja opettelen virkkaamaan jotta voin virkata itselleni pipon ja muutakin lämmikkeeksi (ja ehkä sellasia söpön höpöjä amigurumi-hahmoja!)

Star Wars hahmot tietysti pitää saada! Nämä siis amigurumi töitä.